Ja sitten väsyttää?

Viikossa lähti nelisen kiloa painoa, ruokavalio on ollut aikamoisen tiukka lchf. Ehkä jopa liian tiukka. Kun neljäs kilo lähti, alkoi imetyksen jatkuminen huolestuttaa, ja otin ruokavalioon lisäksi enemmän marjoja ja jopa banaanin! Huomiselle suunnittelin päärynää jo heti aamusta vähän piristämään.

Nyt nimittäin väsyttää. Jo toista päivää koko kroppa on ihan omituinen. Vaunulenkillä jalat painavat, kävely ei lähde kunnolla käyntiin. Pää tahtoisi jo hölkätä, tie ja varusteet ovat hölkkäkunnossa mutta ei, ei irtoa. Kotioloissa ei tee mieli nousta sohvalta. Sunnuntain jalkapallotreeneissä huomasin samaa, haukotutti kovasti ja pallon perässä juoksemisesta ei tullut mitään - otin vapaaehtoisia maalivahtivuoroja toisten puolesta.

Joko tämä on vaan sitä, että kroppa tottuu ketoosiin ja rasvan polttamiseen, rasvan käyttämiseen energiana, tai sitten tämä on jotain tyhmää. Joku flunssapöpö tai liiallinen proteiinitankkaus tai ... Joka tapauksessa olo parani banaanista ja lämpimästä teestä. Ja lähtee se ylimääräinen paino tällä ruokavaliolla kuulemma ihan sohvalla löhöämälläkin. Tosin sitten ei saa hyvännäköisiä biitsilihaksia.

Motivaatio löytyi!

Joskohan tästä seuraisi myös motivaatiota bloggaamiseen? Aika näyttää.

Viikko sitten sunnuntaina, kun olin koko viikonlopun leiponut herkkuja, ja syönyt niitä, tytärtäni juhliessa, lähdin hyvän ystävän kanssa lenkille. Hän varoitti jo etukäteen, että aikoo pitää sokeripalopuheen. Ja että en voi enää syödä kakunjämiä, kun tulen lenkiltä kotiin.

Naurahtelin, lähdin lenkille. Tulin lenkiltä, katsoin herkullista kakkua ja... keitin iltapalaksi kananmunan.

Ihan koko sokeriluentoa en aio teille kertoa (ainakaan vielä). Mutta tärkein pointti on se, että sokeri on pahis. Se on se pahis, joka saa koko kropan sekaisin. Sen takia on ihonalaista rasvaa, jota ei saa pois jumppaamalla. Sen takia on kolesteroliongelmia, rasvamaksaa, sydänkohtauksia. Sokerin takia. Ja vähän tärkkelyksenkin.

Olin jo paria viikkoa aiemmin jättänyt lisäämättä sokeria kahviin ja puuroon. Pari päivää lenkistä olin jättänyt kaiken vehnän, tärkkelyksen ja sokerin pois ruokavaliosta, ja viime viikon keskiviikkona kävin ruokaostoksilla seikkailtuani ihan hurjasti lchf-aiheisilla sivustoilla.

Aloitin täältä, ja pikkuhiljaa olen löytänyt ruotsalaisia ja suomalaisia blogeja, joista olen koonnut perheelle ruokalistaa (linkitän niitä tänne pikkuhiljaa). Aika paljon ollaan tällä kuluneella viikolla nautittu parsa- ja kukkakaalista, kesäkurpitsasta ja erilaisista lihoista. Olemme syöneet ravintolassa (lasten annoksissa oli perunaa), herkutelleet... En ole koskaan aiemmin syönyt viikon aikana näin hyvin, näin rasvaisesti, näin herkutellen ja näin hyvällä omallatunnolla.

Tänään aamulla vaaka näytti kolme kiloa vähemmän, kuin viime viikon keskiviikkona. Vajaassa viikossa, 3kg. Eniten se on vatsanalueen turvotusta, farkut tuntuvat hyviltä päällä ja mammapaidat sai vihdoinkin heittää kirppiskassiin.

Energiaa on jo näin viikon jälkeen niin paljon, että sain pari ikuisuusprojektia hoidettua "tuosta vaan". Jaksan olla lasten kanssa enemmän läsnä. Haluan päästä ulos lenkille (en tosin ole vielä käynyt kuin kärrykävelyillä).

Tämä on aivan uskomatonta! Kiitos ystävälle palopuheesta!

Tekee melkein pahaa syöttää vauvalle perunapohjaista soseruokaa ja esimerkiksi päärynäsosetta, johon on lisätty hedelmäsokeria. Tai keittää lapsille kasvisten ja lihan seuraksi vähän täysjyväpastaa tai perunoita, kun ei tuo mamman ruokavalio heille ihan maistu (ja lasten lchf-elämää pitäisi googlailla vielä ennen kuin heiltä kielletään kaikki tärkkelys ja vehnä - sokeria saavat jo valmiiksi aika harvoin: pannarin kanssa hilloa, puuroon joskus hillosilmä, mehua silloin tällöin...). Oma olo kun on viikossa jo niin erilainen!

Missä muut?

On pääsiäinen, meillä oli kiva ja rento iltapäivä perheen kanssa. Kesken hauskan puin treenivaatteet ja lähdin futistreeneihin. Ja olen ainoana täällä ;/ missä muut?

Niin pätevä en ole, että juoksisin isossa hallissa ihan yksikseni. Pitäisi ehkä. Mutta ei ole pokkaa. Pöh.

Öygh....

I have became the fat lady who goes out wearing black leggins.

"Nokunnää on niin mukavat päällä eikä purista tosta mahaläskistä niinkuin farkut."

Öygh. Joku roti tähän. Lenkkiseuraa. Kotijumppaohjetta. Auttakee!

Painokäyrä

Heiaheia on mahtava! Olen merkinnyt sinne painoani vuonna 2011, ja nyt tämän alkuvuoden ja katsokaa, miten mahtavasti paino on vuoden 2012 aikana noussut:

Hienosti visioitu raskausajan painonnousu, eikö? Nyt alkuvuonna on ihan selvästi paino sahaillut, mutta "isolla mittapuulla" suunta on alaspäin! Nyt tavoite on tuolla edellisen pohjan tienoilla, 78 kilon tuntumilla.

Liikunta on edelleen tauolla, flunssa ei parane. Kiukuttaa ja alkaa jo laiskottaakin, herkkukaappi on taas tullut tutuksi (mutta kohta siellä ei enää ole mitään syötävää! Lisää sinne ei osteta!).

Status: meditaatio ja balance board

Viikko on mennyt sairastaessa, mutta tunnelin päässä alkaa pilkahdella valoa.

Latasin meditaatiopodcastin iTunesista, ja olen kuunnellut sen jaksoja lapsia nukuttaessa, sekä illalla itse unta odottaessa. Pari harjoitusta on jäänyt mieleen jo niin, että ei tarvitse enää kuunnella, vaan sen saa tehtyä ulkomuistista. Tuli nimittäin kokeiltua viime yönä, kun uni ei meinannut millään tulla. Luulen, että meditaatio on tullut jäädäkseen. En ole ihan varma. Mutta luulen niin.

Lainasin kirjastosta Arkijoogaa -kirjan. Olen tehnyt pari joogaliikettä aamuisin sängyssä, ennen kuin olemme vauvan kanssa nousseet ylös. Haaveilen muistavani liittää liikkeitä muihinkin päivän hetkiin. Pikkuhiljaa...

Ja verkkokauppaostos, Casallin Balance Board, saapui tänään.

Vanhat kynsilakat ja löpsähtäneet jalkaterät - nyt saavat nekin kyytiä, kun Mama seiskoskelee päivät pitkät paljain varpain tasapainolautansa päällä! Kynsilakat on siis illalla korjattava, eihän tuollaisia jaksa katsella.

Jo pari viiden minuutin treenisessiota on takana, ensin riitti ihan vaan seisominen ja tasapainon hakeminen, kolmanteen kertaan mennessä olin katsellut YouTubesta treenivideoita ja kokeilin itsekin. Syvällä vatsan uumenissa on olo. Sellainen olo, kuin pitkään nukuksissa olleet lihakset olisi käyty repimässä hereille. Mahtavaa!

Illalle on tiedossa intervallitreenausta pulkkamäessä. Kyllä se taas tästä, sairastelun jälkeen, lähtee.

Korvien välin treenaaminen

Kaikissa treeni-laihdutus-kuntoilu-ohjelmissa ja kirjoissa puhutaan mentaalisen treenaamisen tärkeydestä. Tänään on mentaalisen treenaamisen päivä, koska fyysinen treenaaminen on kielletty - joku pään alueen pöpö karhentaa kurkkua, tukkii nenää ja herkistää kuuloa. Illan futistreenit saa unohtaa. Alkuviikon suunnitelmat pyyhitään kalenterista. Nyt sairastetaan.

Lainasin kirjastosta meditaatio- ja rentoutuskirjat. Ja yhden joogakirjan. Päivän mentaalitreenaus sisältää meditaatiokirjan lueskelua teemukin ääressä. Ja toivottavasti palauttavat päiväunet siihen päälle.

Miten sinä pidät huolta korvien välistä kuntoilun ja mahdollisen laihduttamisen ohella? Kerro parhaat vinkkisi!

12 minuutin pilates

Kotijumppa on laihduttavan kuntoilevan äidin pelastus. Kuntoilua kotioloissa kun lapset leikkivät tai ovat päiväunilla.

Olen joskus lainannut äidiltäni pilates-levyjä. Päätin eilen pistää sellaisen pyörimään ja aloittaa kotitreenaamisen pilateksella. Jaksoin keskittyä levyn antiin kokonaista 12 minuuttia.

Vaihdoin levyä CoreWellness-treeniin, siis lantionpohjalihaksiin. Levy pyöri vartin, minä tein ensimmäiset kaksi minuuttia niin kuin levy sanoi, sitten otin lakupussin, istuin jumppapallon päälle ja katsoin, kun tätöset treenasivat lantionpohjalihaksiaan seisten ja makuulla ja kyljellään. Minä istuin jumppapallolla.

Ei siis motivoinut. Tänään lainasin naapurilta zumbalevyjä.

Plörinäpäivät

Plörinäksihän tuo on mennyt. Tuo terveellisesti syöminen, napostelun välttäminen ja hikeen asti liikkuminen. 

Paino oli maanantaiaamuna onneksi 86.4. Eli siis pari kiloa vähemmän kuin pahimmillaan. Eilinen (sama maanantai) oli kyllä niin malliesimerkki päivästä, jolloin kaikki menee huti ja väärin. Kiukutti ja napostelua tapahtui joka välissä. Kiukkusin lapsillekin, ihan omaa pahaa oloani. Onneksi muistin pyytää anteeksikin.

Taidan olla tunteisiin syöjä. Väsytti (muka) huonostikäyttäytynyt vauva ja sen nukkumattomuus. Ärsytti, kun piti poistua paikalta ennen muita vauvan nukkumattomuuden takia. Istuin autossa matkalla kotiin, nukkuva vauva seuranani, ja lappasin käsilaukusta suklaata naamaan. Mitä se suklaa teki käsilaukussa? Jaa-a. Raskausajan ensiapupakkauksen jäämistöä varmaan, ei ne nimittäin hyviltä maistuneet. Pääsin kotiin ja kaadoin sipsipussin jämät ja lakupussin puolikkaan naamaani. Kun kiukutti ja väsytti. 

Tänään olen taas keittänyt teetä joka kerran, kun on tehnyt mieli jotain. Tai no, melkein. Äsken otin taas pari lakua suuhun. Ja teetä päälle. Peliä ei ole menetetty.

Kaaosjumppa

Mitä sitä ei tekisi paremman kuntonsa ja pienemmän massunsa eteen...

Eilen koomatunteina söin kokonaisen ison rasian vihreitä kuulia ihan omaan massuuni. Ei olisi kannattanut, tuli ihan fyysisestikin huono olo... Mutta onneksi olin jo ilmoittanut meidät, minut ja isot lapset, kansalaisopiston äiti-lapsi-jumppaan. Perheen vauva ei tästä pitänyt, vaan ajankohdasta huolimatta killitti hereillä koko jumppatunnin, joten äiti jumppasi vauva sylissä ja kahta vilkasta lasta auttaen ja silmällä pitäen ja .. No, elossa selvittiin ja tänään päiväkodin eteisessä sain vielä kehujakin. Että hienosti tehty ja "miten sä pystytkin tuollaiseen, kolmen kanssa jumppaamaan" - en minä tiedä! Vauvan piti nukkua! Mitä muutakaan sitä... (tietysti olisi kiva, jos mies olisi vaikka kotona iltaisin ja olisi ollut sen vauvan kanssa mutta..).

Tuli siis jumpattua. Oli hiki. Tänään tuntuu lihaksissa - jotain on siis tullut tehtyä oikeinkin. Pään kaaos helpotti joskus aamuyön tunteina.

Mutta ensi viikolla isot lapset ohjeistetaan HIEMAN paremmin. Pitää vähän noita käyttäytymissääntöjä kerrata :)

Viikon ruuat

Kävin lauantaina ensimmäistä kertaa ostoslistan kanssa ruokakaupassa tavoitteena ostaa melkein koko viikoksi ruokaa. Näin tiistai-iltana on hyvä todeta, että so far so good. Listan ostokset, ei juuri muuta, ja jääkaapin oveen lista kaikesta siitä, mitä niistä aineksista saa tehtyä. Suunnitelmaa suunnitelman päälle.

So far so good, suunnitelmassa on pysytty!

Lauantain iltapalaksi oli lihapiirakkaa ja nakkeja. Ei alkanut kovin terveellisesti....

Sunnuntaina lounaaksi oli siskonmakkarakeittoa. Ensimmäisen, ja viimeisen, kerran tässä taloudessa. Siitä ei pidä kuin perheen isä. Syököön sitä sitten töissä ihan itsekseen. Sinänsähän tuo soppa olisi ihan asiallinen, täyttää kriteerit (kunnon ruokaa, vähärasvaista, nakki on nitriititöntä - koska se on sellainen tuorenakki), mutta se maku. Ei.

Sunnuntain iltaruoka oli miehen tekemä lohilasagne. Herkkua. Mies teki myös perunasalaattia, se on parhaimmillaan parin päivän päästä. Paljon creme fraichea, perunaa, suolakurkkua, kevätsipulia, kananmunaa... laihduttajan unelmaa?

Maanantaina lounaaksi syötiin se, mitä siskonmakkarakeitosta pystyttiin. Lapset söi niitä nakkipaloja, minä perunoita. Yök.

Maanantain iltaruoaksi tein valkosipuliriisiä ja kanakasviswokkia. Herkkua, lapsetkin söivät. Iltapalaksi söin sitä perunasalaattia. Nam.

Tänään tiistaina sekä lounaaksi että iltaruuaksi oli kasvissosekeittoa ja raejuustoa. Ja spelttipatonkia. Iltapalaksi lisää sitä itse leivottua patonkia, ja nyt vielä yöpalaksi perunasalaattia.

Loppuviikon listalla on vielä tofu-kasviskastiketta ja tuorepastaa, makaronilaatikkoa, avokadokanasalaattia ja pinaattilettuja.

Ensimmäinen viikkosuunnitelma, ja tähän asti tämä on toiminut! Parasta tässä on se, että suunnittelin lounaatkin - ja ruokamäärä on sen mukainen, eli ruokaa on, ja lounas tulee syötyä. Ja syöty lounas tarkoittaa herkkukaapin suljettua ovea, kun se salakavala pikkunälkä ei sinne kaapille koko ajan houkuttele. Win win situation.

Vatsalihasten rako

Oli pakko googlailla, että mitenkä sen vatsalihasten välisen raon palautumisen kanssa nyt olikaan. Pilttipiiristä löytyi tällaiset ohjeet tarkistamiseen:

- Aseta yksi tai kaksi sormea suorien vatsalihasten väliin navan ylä- tai alapuolelle.
- Nosta pää ja olkapäät irti lattiasta. Nyt vatsalihasten tulisi tuntua sormien molemmin puolin. 

Jos vatsalihaksia ei tunnu, aseta kolme tai neljä sormea vaakatasoon vatsalihasten väliin ja toista testi. 

Kun vatsalihasten reunat löytyvät, arvioi niiden etäisyys toisistaan. Hyväksyttävä etäisyys on 2,5 senttimetriä eli noin kahden sormen leveys. Tällöin ei ole estettä suorien vatsalihasten dynaamiselle harjoittelulle. 

Mikäli vatsalihasten etäisyys on yli 2,5 senttiä, tulisi niiden palautumista odottaa ja seurata. Tänä aikana ei suorien vatsalihasten harjoittelua suositella. Sen sijaan syvää vatsalihasta voi harjoittaa muiden lihaskuntoliikkeiden yhteydessä ja Pilates-tyyppisillä liikkeillä, joissa ei tehdä varsinaista vatsalihasrutistusta.

Minulla, olettaen että tein testin oikein, reunojen väli on puolitoistasormea, eli alle 2.5 cm! Jei!

Maanantaifiilikset

Kävin maanantain kunniaksi aamulla vaa'alla ja yllätyin positiivisesti! 85.8 kg! Eilen kävin ennen futistreenejä, ja se oli 88.1 kg. Sama vaaka, sama nainen. Mysteeri. Ehkä ensimmäiset futistreenit yli vuoteen polttivat kaksi kiloa minusta pois? Tai ehkä se ihan oikeasti oli nestettä se kolmen kilon nousu, ja futis sai nesteet pois kropasta? Se taitaa olla todennäköisintä. Ihan sama, tänään on ollut hyvä olla.

Eilen palasin siis takaisin mammafutisjoukkueen vahvuuteen. 13kk poissaoloa. 13 kg isompi nainen. Peliliivi oli vähän tiukempi kuin viime vuonna...

Nyt kaipaan iltapäivään jotain potkua - söimme lasten kanssa lounaan ja minä nappasin pari Julia-suklaata jälkkäriksi. Ja mieli tekisi lisää ja lisää ja vielä lisää... Pitää varmaan keittää kahvit, ja laittaa Agave-siirappia makeutukseksi, aamulla bongasin sellaisen vinkin Vi Föräldrar -lehdestä (siirapin valmistajan mainoksesta). Makeanhimo on hurja. Iltapäiväkooma on kaamea. Ne pari suklaata annoin jo anteeksi itselleni - laihduttaminen imetyksen aikana kun on vähän kiellettyä liikkelle lähtevien raskasmetallien takia. Osaatteko vinkata, miten saan pidettyä itseni kurissa, en liho tästä enää, en laihduta mutta parannan kuntoani ja siinä samalla salaa kiinteydyn? Onko sellainen mahdollista?

Viime viikon treenit:
ma: hikivaunulenkki
la: hikivaunulenkki
su: luistelua lasten kanssa, futistreenit 1h + vähän venyttelyä lasten nukahdettua

Heiaheia-kunto-ohjelmasta jäi tekemättä ainakin kuntopiiri. 30 min lihaskuntoa kotona tai salilla. Vatsalihasten tekeminen on vielä kiellettyä (ainakin niiden perusliikkeiden?), koska synnytyksestä on vasta 3kk

Alkumitat.

Tässä viimein aloitus-kauhistus-mittoja.

7.1.2013

vaaka näytti 88.4 kg. Viikkoa aiemmin, uudenvuodenaattona vaaka sanoi 85.7 kg. Kolme kiloa viikossa? Kyllä. Sen on pakko olla ollut nesteitä, eikö niin?

BMI nettilaskurin mukaan 27.77, lievä ylipaino. Normaalipainon ylärajaan 8.8kg. Ei kyllä siltä tunnu, siis lievältä, etenkin kun noita mittojakin katsoo. Ja oma hyvä olo on noin 13kg:n päässä - se on siis myös se tavoite.

11.1.2013

rinnanalus (rintsikkamitta) 93.5 cm
navan kohdalta ympärysmitta 115.5 cm
kahden edellisen mitan puolivälistä, suunnilleen kylkiluiden alapuolelta 103 cm

lantioluiden kohdalta 109 cm
pepun alta, jalat yhdessä 105 cm

vasen reisi 64 cm
oikea reisi 62 cm

Ja kun istuu, ja vatsamakkara on löllöimmillään, siitä saa puristettua kohdasta riippuen 11-13 cm pitkän lärpäkkeen. Siis mittanauha alapuolelle lärpäkkeen lähtöreunaan ja ympäri yläpuolelle siihen, mistä vatsa lähtee taas "ylös" kohti tissejä. Kolmetoistasenttinen lärpäke, paksu, löllö ja ällöttävä.

Näistä sitten vaan pienentämään!

Possu? Kirahvi?

Tässä kun odotellaan mittaustulosten julkistamista, kerron, mistä tämän blogin nimi on saanut alkunsa.

Nyt olen mallia possu. Sekasyöjä, kaulaton möllykkä. Tavoite on olla pitkäkaulainen siro kirahvi. Ja kyllä, tiedän, kirahvit ovat valtavia ja niiden kroppaosuus on valtavan suuri ja painava, mutta kaula on siro. Ja jalat. Ja ne ovat kasvissyöjiä. Salakavala pitkäntähtäimen haave on olla enemmän kasvis- kuin sekasyöjä. Se siis sitten joskus.

Nyt ensin se melkein 15kg painosta pois, elämä muutenkin haltuun: säännölliset ruoka-ajat, kunnon ruokaa koko perheelle ja liikunnasta iloa ja riemua säännöllisesti.

Possusta siis kirahvi. Onko tää ihan naurettavaa..? Toivottavasti ei.

Possusta kirahviksi alkaa!

Hyvää päivää, hyvä blogosfääri.

Olen kolmen pienen lapsen äiti, nuorin on vielä ihan vauva, ja joulun 2012 tienoilla osuin peilin eteen ilman vauva-asustetta. Yksin. Ja kauhistuin.

Seuraavana maanantaina kävin vaa'alla. Painoin 85.7 kg. Aloitin vauvan ulkoiluttamisen liikkuvissa vaunuissa - tähän asti olin vain siirtänyt vauvan takapihalle nukkumaan. Liikunnan kestävät vermeet äidille ja tavoitteena tulla hikisenä kotiin. Tein tämän viikon aikana neljästi. Kävin taas maanantaina vaa'alla. 88.4 kg. Ei hyvää päivää. Ehkä sitä ruokavaliota pitääkin muuttaa samantien - kuvittelin haavemaailmassani, että voin jatkaa suklaan, lakun, sokeristen rahkojen ja hyvin sokeroitujen kahvisaavillisten nauttimista imetyksen ohella. Hypätä lounaan yli ja napostella kaapista herkkuja pitkin päivää.

Latasin Heia heiaan kunto-ohjelman. Onnistuin noudattamaan sen ensimmäistä ohjetta, kaksi seuraavaa jäikin jo tekemättä.

Tänään tein julmia mittanauhamittailuja. Kirjoitin tulokset ylös. Ja kauhistuin. Tästä on suunta vain ylös. Paitsi siis vaa'alla ja mittanauhan asteikolla alas. Tervetuloa mukaan tälle matkalle!