Motivaatio löytyi!

Joskohan tästä seuraisi myös motivaatiota bloggaamiseen? Aika näyttää.

Viikko sitten sunnuntaina, kun olin koko viikonlopun leiponut herkkuja, ja syönyt niitä, tytärtäni juhliessa, lähdin hyvän ystävän kanssa lenkille. Hän varoitti jo etukäteen, että aikoo pitää sokeripalopuheen. Ja että en voi enää syödä kakunjämiä, kun tulen lenkiltä kotiin.

Naurahtelin, lähdin lenkille. Tulin lenkiltä, katsoin herkullista kakkua ja... keitin iltapalaksi kananmunan.

Ihan koko sokeriluentoa en aio teille kertoa (ainakaan vielä). Mutta tärkein pointti on se, että sokeri on pahis. Se on se pahis, joka saa koko kropan sekaisin. Sen takia on ihonalaista rasvaa, jota ei saa pois jumppaamalla. Sen takia on kolesteroliongelmia, rasvamaksaa, sydänkohtauksia. Sokerin takia. Ja vähän tärkkelyksenkin.

Olin jo paria viikkoa aiemmin jättänyt lisäämättä sokeria kahviin ja puuroon. Pari päivää lenkistä olin jättänyt kaiken vehnän, tärkkelyksen ja sokerin pois ruokavaliosta, ja viime viikon keskiviikkona kävin ruokaostoksilla seikkailtuani ihan hurjasti lchf-aiheisilla sivustoilla.

Aloitin täältä, ja pikkuhiljaa olen löytänyt ruotsalaisia ja suomalaisia blogeja, joista olen koonnut perheelle ruokalistaa (linkitän niitä tänne pikkuhiljaa). Aika paljon ollaan tällä kuluneella viikolla nautittu parsa- ja kukkakaalista, kesäkurpitsasta ja erilaisista lihoista. Olemme syöneet ravintolassa (lasten annoksissa oli perunaa), herkutelleet... En ole koskaan aiemmin syönyt viikon aikana näin hyvin, näin rasvaisesti, näin herkutellen ja näin hyvällä omallatunnolla.

Tänään aamulla vaaka näytti kolme kiloa vähemmän, kuin viime viikon keskiviikkona. Vajaassa viikossa, 3kg. Eniten se on vatsanalueen turvotusta, farkut tuntuvat hyviltä päällä ja mammapaidat sai vihdoinkin heittää kirppiskassiin.

Energiaa on jo näin viikon jälkeen niin paljon, että sain pari ikuisuusprojektia hoidettua "tuosta vaan". Jaksan olla lasten kanssa enemmän läsnä. Haluan päästä ulos lenkille (en tosin ole vielä käynyt kuin kärrykävelyillä).

Tämä on aivan uskomatonta! Kiitos ystävälle palopuheesta!

Tekee melkein pahaa syöttää vauvalle perunapohjaista soseruokaa ja esimerkiksi päärynäsosetta, johon on lisätty hedelmäsokeria. Tai keittää lapsille kasvisten ja lihan seuraksi vähän täysjyväpastaa tai perunoita, kun ei tuo mamman ruokavalio heille ihan maistu (ja lasten lchf-elämää pitäisi googlailla vielä ennen kuin heiltä kielletään kaikki tärkkelys ja vehnä - sokeria saavat jo valmiiksi aika harvoin: pannarin kanssa hilloa, puuroon joskus hillosilmä, mehua silloin tällöin...). Oma olo kun on viikossa jo niin erilainen!

Plörinäpäivät

Plörinäksihän tuo on mennyt. Tuo terveellisesti syöminen, napostelun välttäminen ja hikeen asti liikkuminen. 

Paino oli maanantaiaamuna onneksi 86.4. Eli siis pari kiloa vähemmän kuin pahimmillaan. Eilinen (sama maanantai) oli kyllä niin malliesimerkki päivästä, jolloin kaikki menee huti ja väärin. Kiukutti ja napostelua tapahtui joka välissä. Kiukkusin lapsillekin, ihan omaa pahaa oloani. Onneksi muistin pyytää anteeksikin.

Taidan olla tunteisiin syöjä. Väsytti (muka) huonostikäyttäytynyt vauva ja sen nukkumattomuus. Ärsytti, kun piti poistua paikalta ennen muita vauvan nukkumattomuuden takia. Istuin autossa matkalla kotiin, nukkuva vauva seuranani, ja lappasin käsilaukusta suklaata naamaan. Mitä se suklaa teki käsilaukussa? Jaa-a. Raskausajan ensiapupakkauksen jäämistöä varmaan, ei ne nimittäin hyviltä maistuneet. Pääsin kotiin ja kaadoin sipsipussin jämät ja lakupussin puolikkaan naamaani. Kun kiukutti ja väsytti. 

Tänään olen taas keittänyt teetä joka kerran, kun on tehnyt mieli jotain. Tai no, melkein. Äsken otin taas pari lakua suuhun. Ja teetä päälle. Peliä ei ole menetetty.

Viikon ruuat

Kävin lauantaina ensimmäistä kertaa ostoslistan kanssa ruokakaupassa tavoitteena ostaa melkein koko viikoksi ruokaa. Näin tiistai-iltana on hyvä todeta, että so far so good. Listan ostokset, ei juuri muuta, ja jääkaapin oveen lista kaikesta siitä, mitä niistä aineksista saa tehtyä. Suunnitelmaa suunnitelman päälle.

So far so good, suunnitelmassa on pysytty!

Lauantain iltapalaksi oli lihapiirakkaa ja nakkeja. Ei alkanut kovin terveellisesti....

Sunnuntaina lounaaksi oli siskonmakkarakeittoa. Ensimmäisen, ja viimeisen, kerran tässä taloudessa. Siitä ei pidä kuin perheen isä. Syököön sitä sitten töissä ihan itsekseen. Sinänsähän tuo soppa olisi ihan asiallinen, täyttää kriteerit (kunnon ruokaa, vähärasvaista, nakki on nitriititöntä - koska se on sellainen tuorenakki), mutta se maku. Ei.

Sunnuntain iltaruoka oli miehen tekemä lohilasagne. Herkkua. Mies teki myös perunasalaattia, se on parhaimmillaan parin päivän päästä. Paljon creme fraichea, perunaa, suolakurkkua, kevätsipulia, kananmunaa... laihduttajan unelmaa?

Maanantaina lounaaksi syötiin se, mitä siskonmakkarakeitosta pystyttiin. Lapset söi niitä nakkipaloja, minä perunoita. Yök.

Maanantain iltaruoaksi tein valkosipuliriisiä ja kanakasviswokkia. Herkkua, lapsetkin söivät. Iltapalaksi söin sitä perunasalaattia. Nam.

Tänään tiistaina sekä lounaaksi että iltaruuaksi oli kasvissosekeittoa ja raejuustoa. Ja spelttipatonkia. Iltapalaksi lisää sitä itse leivottua patonkia, ja nyt vielä yöpalaksi perunasalaattia.

Loppuviikon listalla on vielä tofu-kasviskastiketta ja tuorepastaa, makaronilaatikkoa, avokadokanasalaattia ja pinaattilettuja.

Ensimmäinen viikkosuunnitelma, ja tähän asti tämä on toiminut! Parasta tässä on se, että suunnittelin lounaatkin - ja ruokamäärä on sen mukainen, eli ruokaa on, ja lounas tulee syötyä. Ja syöty lounas tarkoittaa herkkukaapin suljettua ovea, kun se salakavala pikkunälkä ei sinne kaapille koko ajan houkuttele. Win win situation.