Paino oli maanantaiaamuna onneksi 86.4. Eli siis pari kiloa vähemmän kuin pahimmillaan. Eilinen (sama maanantai) oli kyllä niin malliesimerkki päivästä, jolloin kaikki menee huti ja väärin. Kiukutti ja napostelua tapahtui joka välissä. Kiukkusin lapsillekin, ihan omaa pahaa oloani. Onneksi muistin pyytää anteeksikin.
Taidan olla tunteisiin syöjä. Väsytti (muka) huonostikäyttäytynyt vauva ja sen nukkumattomuus. Ärsytti, kun piti poistua paikalta ennen muita vauvan nukkumattomuuden takia. Istuin autossa matkalla kotiin, nukkuva vauva seuranani, ja lappasin käsilaukusta suklaata naamaan. Mitä se suklaa teki käsilaukussa? Jaa-a. Raskausajan ensiapupakkauksen jäämistöä varmaan, ei ne nimittäin hyviltä maistuneet. Pääsin kotiin ja kaadoin sipsipussin jämät ja lakupussin puolikkaan naamaani. Kun kiukutti ja väsytti.
Tänään olen taas keittänyt teetä joka kerran, kun on tehnyt mieli jotain. Tai no, melkein. Äsken otin taas pari lakua suuhun. Ja teetä päälle. Peliä ei ole menetetty.
Jag tänkte så här (igen idag när jag åt lakrits från skåpet) att det är bra att jag äter nu allt från skåpet. Mera skall jag inte köpa. Så desto snabbare är allt bortätet, desto snabbare kan jag börja bli mindre.
VastaaPoistaDet att jag blir ännu större här emellan skall vi inte prata om. Det liksom händer inte om vi låter oss inte tänka på saken, ok?
Din bebis är btw ännu så liten, att du skall definitivt inte BANTA ännu. Och lite choko behöver alla ammande mammor. T.o.m jag. Men att varje dag och massor, det är en annan sak... :D