tiistai 16. huhtikuuta 2013

Motivaatio löytyi!

Joskohan tästä seuraisi myös motivaatiota bloggaamiseen? Aika näyttää.

Viikko sitten sunnuntaina, kun olin koko viikonlopun leiponut herkkuja, ja syönyt niitä, tytärtäni juhliessa, lähdin hyvän ystävän kanssa lenkille. Hän varoitti jo etukäteen, että aikoo pitää sokeripalopuheen. Ja että en voi enää syödä kakunjämiä, kun tulen lenkiltä kotiin.

Naurahtelin, lähdin lenkille. Tulin lenkiltä, katsoin herkullista kakkua ja... keitin iltapalaksi kananmunan.

Ihan koko sokeriluentoa en aio teille kertoa (ainakaan vielä). Mutta tärkein pointti on se, että sokeri on pahis. Se on se pahis, joka saa koko kropan sekaisin. Sen takia on ihonalaista rasvaa, jota ei saa pois jumppaamalla. Sen takia on kolesteroliongelmia, rasvamaksaa, sydänkohtauksia. Sokerin takia. Ja vähän tärkkelyksenkin.

Olin jo paria viikkoa aiemmin jättänyt lisäämättä sokeria kahviin ja puuroon. Pari päivää lenkistä olin jättänyt kaiken vehnän, tärkkelyksen ja sokerin pois ruokavaliosta, ja viime viikon keskiviikkona kävin ruokaostoksilla seikkailtuani ihan hurjasti lchf-aiheisilla sivustoilla.

Aloitin täältä, ja pikkuhiljaa olen löytänyt ruotsalaisia ja suomalaisia blogeja, joista olen koonnut perheelle ruokalistaa (linkitän niitä tänne pikkuhiljaa). Aika paljon ollaan tällä kuluneella viikolla nautittu parsa- ja kukkakaalista, kesäkurpitsasta ja erilaisista lihoista. Olemme syöneet ravintolassa (lasten annoksissa oli perunaa), herkutelleet... En ole koskaan aiemmin syönyt viikon aikana näin hyvin, näin rasvaisesti, näin herkutellen ja näin hyvällä omallatunnolla.

Tänään aamulla vaaka näytti kolme kiloa vähemmän, kuin viime viikon keskiviikkona. Vajaassa viikossa, 3kg. Eniten se on vatsanalueen turvotusta, farkut tuntuvat hyviltä päällä ja mammapaidat sai vihdoinkin heittää kirppiskassiin.

Energiaa on jo näin viikon jälkeen niin paljon, että sain pari ikuisuusprojektia hoidettua "tuosta vaan". Jaksan olla lasten kanssa enemmän läsnä. Haluan päästä ulos lenkille (en tosin ole vielä käynyt kuin kärrykävelyillä).

Tämä on aivan uskomatonta! Kiitos ystävälle palopuheesta!

Tekee melkein pahaa syöttää vauvalle perunapohjaista soseruokaa ja esimerkiksi päärynäsosetta, johon on lisätty hedelmäsokeria. Tai keittää lapsille kasvisten ja lihan seuraksi vähän täysjyväpastaa tai perunoita, kun ei tuo mamman ruokavalio heille ihan maistu (ja lasten lchf-elämää pitäisi googlailla vielä ennen kuin heiltä kielletään kaikki tärkkelys ja vehnä - sokeria saavat jo valmiiksi aika harvoin: pannarin kanssa hilloa, puuroon joskus hillosilmä, mehua silloin tällöin...). Oma olo kun on viikossa jo niin erilainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti