Missä muut?

On pääsiäinen, meillä oli kiva ja rento iltapäivä perheen kanssa. Kesken hauskan puin treenivaatteet ja lähdin futistreeneihin. Ja olen ainoana täällä ;/ missä muut?

Niin pätevä en ole, että juoksisin isossa hallissa ihan yksikseni. Pitäisi ehkä. Mutta ei ole pokkaa. Pöh.

Öygh....

I have became the fat lady who goes out wearing black leggins.

"Nokunnää on niin mukavat päällä eikä purista tosta mahaläskistä niinkuin farkut."

Öygh. Joku roti tähän. Lenkkiseuraa. Kotijumppaohjetta. Auttakee!

Painokäyrä

Heiaheia on mahtava! Olen merkinnyt sinne painoani vuonna 2011, ja nyt tämän alkuvuoden ja katsokaa, miten mahtavasti paino on vuoden 2012 aikana noussut:

Hienosti visioitu raskausajan painonnousu, eikö? Nyt alkuvuonna on ihan selvästi paino sahaillut, mutta "isolla mittapuulla" suunta on alaspäin! Nyt tavoite on tuolla edellisen pohjan tienoilla, 78 kilon tuntumilla.

Liikunta on edelleen tauolla, flunssa ei parane. Kiukuttaa ja alkaa jo laiskottaakin, herkkukaappi on taas tullut tutuksi (mutta kohta siellä ei enää ole mitään syötävää! Lisää sinne ei osteta!).

Status: meditaatio ja balance board

Viikko on mennyt sairastaessa, mutta tunnelin päässä alkaa pilkahdella valoa.

Latasin meditaatiopodcastin iTunesista, ja olen kuunnellut sen jaksoja lapsia nukuttaessa, sekä illalla itse unta odottaessa. Pari harjoitusta on jäänyt mieleen jo niin, että ei tarvitse enää kuunnella, vaan sen saa tehtyä ulkomuistista. Tuli nimittäin kokeiltua viime yönä, kun uni ei meinannut millään tulla. Luulen, että meditaatio on tullut jäädäkseen. En ole ihan varma. Mutta luulen niin.

Lainasin kirjastosta Arkijoogaa -kirjan. Olen tehnyt pari joogaliikettä aamuisin sängyssä, ennen kuin olemme vauvan kanssa nousseet ylös. Haaveilen muistavani liittää liikkeitä muihinkin päivän hetkiin. Pikkuhiljaa...

Ja verkkokauppaostos, Casallin Balance Board, saapui tänään.

Vanhat kynsilakat ja löpsähtäneet jalkaterät - nyt saavat nekin kyytiä, kun Mama seiskoskelee päivät pitkät paljain varpain tasapainolautansa päällä! Kynsilakat on siis illalla korjattava, eihän tuollaisia jaksa katsella.

Jo pari viiden minuutin treenisessiota on takana, ensin riitti ihan vaan seisominen ja tasapainon hakeminen, kolmanteen kertaan mennessä olin katsellut YouTubesta treenivideoita ja kokeilin itsekin. Syvällä vatsan uumenissa on olo. Sellainen olo, kuin pitkään nukuksissa olleet lihakset olisi käyty repimässä hereille. Mahtavaa!

Illalle on tiedossa intervallitreenausta pulkkamäessä. Kyllä se taas tästä, sairastelun jälkeen, lähtee.

Korvien välin treenaaminen

Kaikissa treeni-laihdutus-kuntoilu-ohjelmissa ja kirjoissa puhutaan mentaalisen treenaamisen tärkeydestä. Tänään on mentaalisen treenaamisen päivä, koska fyysinen treenaaminen on kielletty - joku pään alueen pöpö karhentaa kurkkua, tukkii nenää ja herkistää kuuloa. Illan futistreenit saa unohtaa. Alkuviikon suunnitelmat pyyhitään kalenterista. Nyt sairastetaan.

Lainasin kirjastosta meditaatio- ja rentoutuskirjat. Ja yhden joogakirjan. Päivän mentaalitreenaus sisältää meditaatiokirjan lueskelua teemukin ääressä. Ja toivottavasti palauttavat päiväunet siihen päälle.

Miten sinä pidät huolta korvien välistä kuntoilun ja mahdollisen laihduttamisen ohella? Kerro parhaat vinkkisi!

12 minuutin pilates

Kotijumppa on laihduttavan kuntoilevan äidin pelastus. Kuntoilua kotioloissa kun lapset leikkivät tai ovat päiväunilla.

Olen joskus lainannut äidiltäni pilates-levyjä. Päätin eilen pistää sellaisen pyörimään ja aloittaa kotitreenaamisen pilateksella. Jaksoin keskittyä levyn antiin kokonaista 12 minuuttia.

Vaihdoin levyä CoreWellness-treeniin, siis lantionpohjalihaksiin. Levy pyöri vartin, minä tein ensimmäiset kaksi minuuttia niin kuin levy sanoi, sitten otin lakupussin, istuin jumppapallon päälle ja katsoin, kun tätöset treenasivat lantionpohjalihaksiaan seisten ja makuulla ja kyljellään. Minä istuin jumppapallolla.

Ei siis motivoinut. Tänään lainasin naapurilta zumbalevyjä.

Plörinäpäivät

Plörinäksihän tuo on mennyt. Tuo terveellisesti syöminen, napostelun välttäminen ja hikeen asti liikkuminen. 

Paino oli maanantaiaamuna onneksi 86.4. Eli siis pari kiloa vähemmän kuin pahimmillaan. Eilinen (sama maanantai) oli kyllä niin malliesimerkki päivästä, jolloin kaikki menee huti ja väärin. Kiukutti ja napostelua tapahtui joka välissä. Kiukkusin lapsillekin, ihan omaa pahaa oloani. Onneksi muistin pyytää anteeksikin.

Taidan olla tunteisiin syöjä. Väsytti (muka) huonostikäyttäytynyt vauva ja sen nukkumattomuus. Ärsytti, kun piti poistua paikalta ennen muita vauvan nukkumattomuuden takia. Istuin autossa matkalla kotiin, nukkuva vauva seuranani, ja lappasin käsilaukusta suklaata naamaan. Mitä se suklaa teki käsilaukussa? Jaa-a. Raskausajan ensiapupakkauksen jäämistöä varmaan, ei ne nimittäin hyviltä maistuneet. Pääsin kotiin ja kaadoin sipsipussin jämät ja lakupussin puolikkaan naamaani. Kun kiukutti ja väsytti. 

Tänään olen taas keittänyt teetä joka kerran, kun on tehnyt mieli jotain. Tai no, melkein. Äsken otin taas pari lakua suuhun. Ja teetä päälle. Peliä ei ole menetetty.